Autot sukuvikana

Isäni on aikoinaan valmistunut Haagan ammattikoulusta ja myös pikkuveljeni on valmistunut autonasentajaksi.  En varsinaisesti löytänyt autoalaa, vaan voisin kutsua tätä "sukuviaksi", Nico kertoo.

 

Autot ovat olleet kiinnostavia jo nuoresta asti. 12-vuotiaana ajoin motocrossia ja korjailin prätkää. 15-vuotiaana korjasin jo omaa mopoa. 18-vuotiaana korjailin ensimmäistä autoa. Armeijassa moottorialiupseerin tehtävissä suunnittelin huoltopaikkoja metsään ja korjailin autoja hieman haastavimmissa olosuhteissa.

Olin opiskellut tietoliikenne- ja elektroniikka-alaa kaksi vuotta peruskoulun jälkeen ja työskennellyt erilaisissa työpaikoissa. Armeijasta päästyäni tammikuussa 2010 ammatinvalinnassa ei ollut mitään epäselvää. Olin päättänyt jatkaa isäni ja veljeni jalanjäljissä Haagaan opiskelemaan autonasentajaksi. Kesällä 2010 tuli ilmoitus, että minut on hyväksytty opiskelijaksi.

Kouluun menin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Ei ollut ketään kaveria, joka olisi tullut samaan kouluun. Lisäksi edellisistä opiskeluista oli kerinnyt vierähtämään jo pari kolme vuotta. Tästä syystä en ollut varma, kuinka koulunkäyntini alkaisi sujua.

Onneksi kaikki meni hyvin. Ensimmäinen vuosi oli perusasioiden harjoittelua, esimerkiksi jarrujen purkua, jousien ja iskunvaimentimien purkua, metallin työstöä ja hitsausta sekä moottoriin ja sen apulaitteisiin tutustumista ja purkua.

Koska olin aikaisemmin jo ollut ammattikoulussa, opiskelin vain ensimmäisenä vuonna yleisaineita, kuten matematiikkaa, kemiaa, ruotsia ja englantia. Yleisainejakson aikana meidän piti valita, mille linjalle jatkaisimme toisella luokalla. Päätin jatkaa ajoneuvonasentajaksi.

Toisen opintovuoteni yleisainejaksolla olin koko jakson ajan töissä tienaamassa vähän rahaa. Tämän jälkeen alkoi hallijakso, jonka jälkeen menin työharjoitteluun Automaahan. Työharjoittelun jälkeen jatkoimme sitten hallissa viimeiset kaksi jaksoa.

Toisen vuoden viimeisen hallijakson aikana eräs koulumme työntekijöistä kertoi minulle, että Audi etsii kesätyöntekijää ja meidän koulustamme oli kyselty, löytyisikö ketään. Olin tuloksetta yrittänyt päästä Automaahan kesätöihin ja tarkoitukseni olisi ollut viettää kesä perhetutun rakennustyömaalla. Joten miksi en hakisi kesätyöpaikkaa Audilta?

Kahden tunnin kuluttua minua jo haastateltiin työtehtävään, joka olisi hieman erilainen kuin olin odottanut. Pääsimme sopimukseen, ja päädyin kesätyöntekijäksi Audille menekinedistäjän tehtäviin.

Työtehtävääni kuuluivat muun muassa esittelyautojen kunnossapitoa ja niiden käytön koordinointia. Lisäksi pääsin tutustumaan mahtaviin ihmisiin kesätyöni aikana, työskentelemään uusimpien Audin mallien parissa ja tutustumaan yhden automaailman vahvimman brändin toimintaan, mikä on ollut elämäni mahtavimpia kokemuksia.

Kesätyöni loppuvaiheessa minulle tarjottiin mahdollisuutta työskennellä samoissa tehtävissä osa-aikaisesti opiskelun ohella kuluvan vuoden loppuun asti. Suostuin tähän.

Kolmas opiskeluvuoteni alkoi työssäoppimisella. Suoritin sen Audi Center Airportin korjaamolla, josta minun oli erittäin helppo mennä tekemään osa-aikaista työtäni samalle tontille.

Työssäoppimisjakson jälkeen seuraava jakso meillä oli yleisainejakso, josta minulla oli suoritettavana enää äidinkieli 4 ja opinnäytetyö, joten pystyin jatkamaan vielä yhden jakson työharjoittelua Audilla ja työstämään opinnäytetyöni kotona. Tämän jakson aikana selvisi, että minulla olisi mahdollisuus valmistua etuajassa jo ennen joulua.

Nyt tätä kirjoitusta viimeistellessäni olen todistusta vaille valmistunut alle kahden ja puolen vuoden opiskelun jälkeen, ja todennäköisesti aloitan tammikuussa Audi Center Airportilla automekaanikkona.

Autoala tulee työllistämään ihmisiä nyt ja tulevaisuudessa. Niin kauan kuin autoja on, niitä pitää huoltaa ja korjata, ja siihen tarvitaan osaavia mekaanikkoja. Tietenkin maailman tilanne vaikuttaa paljon autokauppaan, mutta eivät ne autot huoltamatta pysy ehjänä ikuisesti.

Haagan koulu oli omasta mielestäni loistava paikka opiskella automekaanikoksi, vaikka todellinen oppiminen alkaa vasta työelämässä.

Koulussa käynti on peruskoulun jälkeen jokaisen oma asia, mutta suosittelen lämpimästi käymään koulun kerralla alusta loppuun. Välillä tuntuu raskaammalta ja välillä helpommalta. Hieman kun jaksaa nähdä vaivaa koulussa ja pysytellä oppitunneilla, onnistuu kalastamaan tiedonjyvän jos toisenkin, mistä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Haagasta valmistuu ammattilaisia, joilla on autoalan tulevaisuus käsissään.

Nico, autoalan perustutkinto (3.vuosi)

Heltech kuulosti minun korvaani siltä oikealta

Opiskelen autoalaa ensimmäistä vuotta Ilkantien toimipisteessä Etelä-Haagassa. Olen ollut koulussa kolme kuukautta. Koulun ilmapiiri on mitä mahtavin, ja minä en sentään turhaan kehu mitään. Enää ei olla pieniä lapsia yläasteella vaan meininki on erilainen. Ei olla aivan aikuisia vielä mutta kohti sitä mennään. Toki suuresta koulustamme vanhempiakin opiskelijoita löytyy. 

Valitsin autoalan omasta mielenkiinnosta, vaikkei tämän näköisen tytön uskoisi alalle pyrkivän. Seiskaluokasta asti ajatuksena oli automaalariksi opiskeleminen, mutta unelma vaihtui autokauppiaan ammatiksi peruskoulun viimeisellä luokalla. Kauppikseen en halunnut, joten vaihtoehdoksi jäivät ammattikoulut. Ala oli siis jo keksitty, mutta mikä olisi sopiva koulu.

Sain tietää Heltechistä opolta, kun kävin juttelemassa hänen kanssa ammattivalinnoista ylä-asteella. Myöhemmin juteltua isäni kanssa huomasimme, että isä on juuri tästä samasta koulusta valmistunut automaalariksi vuosia sitten ja tekee samoja hommia edelleen. Heltech kuulosti minun korvaani siltä oikealta.

Suosittelen Ilkantien toimipistettä ehdottomasti lämpimin sydämin, jos on pienintäkään kiinnostusta autoalaa kohtaan. Opettajat ovat tähän mennessä vaikuttaneet selväpäisiltä, eivätkä opiskelijatkaan ole täysin päättömiä. Täällä on tietynlainen tyyli niin kuin varmasti muuallakin: pitää pystyä itse huolehtimaan tehtävistään, enää ei ole opettajat niskassa hengittämässä ja käskemässä. Henkilökunta on järkevä ja kaikkeen löytyy apua, jos sellaista tarvitsee. 

Jatko-opintosuunnitelmia ei vielä ole, ja vähän pelkäänkin, ettei niitä tulekaan. Uskon työllistyväni miltei heti, kun valmistun. Siitä olen lähes varma! Suhteita löytyy moniin autokauppoihin - kiitos isälleni - ja eiköhän joku niistä sinne yritykseensä tarvitse ammattitaitoista ja hyvää kauppiasta. Suunnitelmana olisi työskennellä aluksi jonkun muun yrityksessä oppien ja kehittyen paremmaksi ja ehkä joskus tulevaisuudessa perustaa oma yritys. Saa nähdä, miten tämän suunnitelman käy.

Jasmin, auto-alan perustutkinto (1. vuosi)

Olen tehnyt hyvän ammatinvalinnan

Jenni (oikealla) työskenteli kesän MetropoliLab Oy:ssä. Kesätyössä samalla osastolla oli Heltechin aikuislinjalla opiskeleva Larisa.

Aloitin laboratorioalan opinnot Heltechissä syksyllä 2011. Opiskelen YO-pohjaisella linjalla, joten opinnot kestävät 2,5 vuotta. Opintoihin sisältyy kaksi työssäoppimisjaksoa, joista ensimmäinen on heti ensimmäisen kevään lopussa. 

Suoritin kahdeksan viikon työssäoppimisjaksoni MetropoliLab Oy:ssä Viikissä. Minua pyydettiin jäämään kesätöihin, enkä tietenkään kieltäytynyt tarjouksesta. Jatkoin työssäoppimisjaksolla oppimiani töitä koko kesän ajan. 

Samalla osastolla oli kesätöissä myös koulumme aikuislinjalla opiskeleva Larisa, joka oli suorittanut työssäoppimisjaksonsa MetropoliLab Oy:ssä viime syksynä. 

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että ensimmäisen vuoden jälkeen oli jo mahdollista saada oman alan kesätyöpaikka. Pääsin näkemään, millaista työskentely laboratoriossa on. Mielestäni työssäoppimisjakso ja kesätyöt antoivat konkreettisen kuvan alalla työskentelystä, ja minusta tuntui, että olen tehnyt hyvän ammatinvalinnan. 

Koulussa opiskelluista asioista oli hyötyä työpaikalla, mutta toki jokaiseen uuteen työtehtävään täytyi perehtyä huolellisesti työntekijöiden ohjauksessa. Suorittamani työtehtävät olivat mielestäni vaikeustasoltaan sopivia, ja apua sai aina tarvittaessa. 

Nyt on toinen opiskeluvuosi Heltechissä alkanut, ja on taas hauskaa päästä vaihteeksi opiskelemaan uusia asioita ja tapaamaan mukavia luokkatovereita. 

Vielä en tiedä, minkä tyyppiseen työpaikkaan haluaisin valmistuttuani työllistyä, laboratorioalalla erilaisia vaihtoehtoja on useita. Toivon, että seuraava työssäoppimispaikkani olisi erilainen kuin edellinen, jotta saisin monipuolisen kokemuksen alan töistä.

Jenni, laboratorioalan perustutkinto (2. vuosi)

Vertaissovittelussa ratkaistaan ristiriitoja

Hakeuduin vapaaehtoiseksi sovittelijaksi loppuvuodesta 2011, kun oppilaitoksessamme käynnistyi VERSO-toiminta. Olin jo aiemmin kuullut VERSO-toiminnasta ja sen toimivuudesta ala-asteikäiseltä tyttäreltäni, joten en epäillyt hetkeäkään, kun tuli mahdollisuus hakeutua sovittelijaksi. Pääsin mukaan päivän mittaiseen koulutukseen, jossa käytiin läpi erilaisia konflikteja ja sovittelijana toimimista. Koulutus oli intensiivinen, mutta samalla hauska ja monipuolinen.

Kun vertaissovittelutoiminta sitten marraskuussa 2011 käynnistettiin, oli hieno nähdä, kuinka sovittelumahdollisuutta käytettiin konfliktien ja muiden epäselvien asioiden selvittämiseen aikaa tuhlaamatta. Vastaanotto vertaissovittelulle oli positiivista ja tulokset melkein heti nähtävissä. Ne antoivat lisää motivaatiota ja uskoa sovittelutoiminnan toimivuuteen.

Sovitteluja on ollut laidasta laitaan. Kaikki tapaukset ovat olleet erilaisia, mutta olemmehan me ihmisetkin erilaisia ja meillä on asioihin omat näkökulmamme. Olen itse päässyt parini kanssa sovittelemaan yhtä oikeaa konfliktitilannetta, joka ratkaistiin kaikkien osapuolten kannalta myönteisesti.

Toivon, että VERSO koetaan tulevaisuudessakin hyödyllisenä ja meihin uskalletaan ottaa yhteyttä tilanteen niin vaatiessa. Me sovittelijat ja ohjaajatkin olemme kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä tavallisine elämineen ja arkineen. Sovittelutilannetta ei tule pelätä, sillä se on kaikkien hyväksi. Sovittelutilanteessa jokaiselle annetaan mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Me sovittelijat pyrimme olemaan tuki ja apu ongelmien ratkaisemisessa.

Vapaaehtoisena sovittelijana koen, että olen tärkeä henkilö ja minuun luotetaan. Voin vaikuttaa oppilaitoksessamme myönteisellä tavalla ja voin ennaltaehkäistä isompia ongelmia. Lisäksi saan kertoa eteenpäin vertaissovittelutoiminnasta ja sen toimivuudesta käytännön tasolla. 

Sovittelijana olen saanut uusia haasteita elämääni. Olen saanut mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin ja rakentaa uudenlaisia ihmissuhteita. Minun on nyt helpompi poistua omalta mukavuusalueeltani ja ottaa vastaan haasteita, joita aiemmin ehkä jopa pyrin kiertämään.

Sovittelutoiminnassa harjaantuvat kuuntelemisen ja ongelmien ratkaisutaidot. Koen, että olen voinut hyödyntää myös itse omassa elämässäni vertaissovittelun ”runkoa”. Olen löytänyt uusia näkökulmia selviytyäkseni oikealla tavalla oman elämäni hankalista hetkistä.

Vertaissovittelutoiminta perustuu tasavertaisuuteen. Sovittelijat tukevat sovittelutilannetta ja pitävät rungon kasassa. Sovittelijoina pyrimme sovitteluun hakeutuneiden henkilöiden kanssa löytämään kumpaakin osapuolta miellyttävän ratkaisun ja siten tukemaan jatkoa myönteisellä tavalla. Emme sovittelijoina tee ratkaisua soviteltavien puolesta, vaan pyrimme antamaan osapuolille työkalut keskustelun etenemiseen, jolloin sovittelun osapuolet voivat ymmärtää toistensa ajatuksia ja tapoja toimia myös vastaisuudessa.

Sovittelutoiminta on lähtenyt kaikin puolin hyvin käyntiin oppilaitoksessamme. Sovittelijat ovat motivoituneita ja haluavat omalla esimerkillisellä asenteellaan pitää myönteistä ilmapiiriä yllä. Uskon, että vertaissovittelulla saadaan hyvät tulokset pitkällä aikajänteellä. Vertaissovittelun avulla ihmisten väliset konfliktit voidaan pitää hallinnassa.

Heltechissä toimii hyvä vertaissovittelutiimi, joka kehittää tätä työtä. Tiimiin kuuluu sovittelijoita ja ohjaajia. Sovittelijoiden tukipilarina ovat mukavat ohjaajat, mutta myös toiset sovittelijat. Voimme jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoja toisiltamme. Ehkä tärkeintä on se, että opimme keskinäisissä kanssakäymisissä hyödyntämään itsekin restoratiivista ajattelutapaa, joka valmentaa meitä toimimaan ihmissuhteissa tunteet huomioon ottaen.

VERSO-kokemusteni perusteella voin sanoa, että vertaissovittelutoiminta ammattikoulutasolla ei ole turhaa ajankulua vaan hyvinkin tarpeellista toimintaa.

Mari, suunnitteluassistentin perustutkinto-opiskelija, VERSO-sovittelija

Heltechistä suoraan töihin

Valmistun maamittariksi 2.6.2012. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen valmistuminen tuntuu hyvältä. Nyt saan ammatin, eikä ole pakko mennä enää opiskelemaan, mutta siihen on kuitenkin mahdollisuus, jos haluaa.

Oma ala löytyi oikeastaan vähän vahingossa. Ajattelin, että tulen kokeilemaan maanmittausalan opintoja, koska muut ammattikoulun linjat eivät tuntuneet kiinnostavilta. Aluksi mietin, että valitsinko oikein, mutta pian huomasin, että maanmittauksen opiskelu on mielenkiintoista. Pidän siitä, että pääsen tekemään ulkotöitä, eikä tarvitse istua vain sisällä. 

Opintoni Heltechissä ovat sujuneet ihan hyvin ja motivaatio opiskeluun on säilynyt koko ajan. Mielestäni aineita ja oppitunteja on ollut sopivasti, eikä tehtäviä ole ollut liikaa. Haasteita on ollut kuitenkin riittävästi. Aluksi en tiennyt, miten mittauslaitteet toimivat ja mitä niillä pitäisi tehdä. Pikku hiljaa ne tulivat tutuiksi. Myös opinnäytteen tekeminen oli haastavaa. Onneksi opettajat kannustivat tekemään sen loppuun kunnolla ja ajoissa. 

Ammattiin valmistumista aion juhlia yhdessä sukulaisteni kanssa. En halua isoja juhlia, vaan menemme vain ravintolaan syömään. Isot valmistumisjuhlat ovat enemmän lukiolaisten juttu. 

Ehdin pitää vain yhden päivän lomaa, sillä aloitan työt Meritaito Oy:lla. Siellä keilataan äänellä merenpohjia ja meriväyliä, jotta saadaan tietoa esimerkiksi syvyydestä. Minun tehtäväni on käsitellä mereltä saatua aineistoa. 

Maanmittausalalla työllistyy hyvin. Kaikki luokkakaverini ovat saaneet työpaikan ja minulle tarjottiin myös kahta muuta maanmittausalan työpaikkaa. Olen kuusi kuukautta Meritaito Oy:lla ja sitten menen inttiin. Suunnitelmissa on jatkaa maanmittaustekniikan opintoja ammattikorkeakoulussa.

Joni, maanmittauksen perustutkinto (3. vuosi)

Työnjohtokoulutuksesta potkua esimiestehtäviin

Opiskelu tekniikan alan työnjohtokoulutuksessa on ollut mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Olen oppinut paljon kokonaan uusia asioita ja vanhat, jo tiedossa olevat asiat ovat selkiintyneet.

Opinnot ovat sujuneet hyvin. Sujumisesta kiitos Jopille (opettaja Toimi Keinäselle) ja kumppaneille, jotka olivat pilkkoneet koulutuksen sopiviksi paloiksi. Palat oli helpompi ja mukavampi pureskella, kun ei tarvinnut ottaa niin paljoa kerralla lautaselle.

Olen aivan varma siitä, että koulutuksesta tulee olemaan minulle hyötyä. Olen toiminut jo jonkin aikaa alemman tason esimiestehtävissä, ja moni asia, jonka olen luullut tietäväni, onkin ollut pitkälti potaskaa. Voin todeta, ettei oppi ole ojaan kaatanut.

Suosittelen koulutusta lämpimästi kaikille, jotka ovat siirtyneet puhtaasti suorittavasta portaasta esimiestehtäviin. Koulutus antaa hyvän selkänojan esimiehenä toimimiseen.

Tom, työnjohdon opiskelija

Lisätietoja työnjohtokoulutuksesta

Tunnustus kestävän kehityksen työstä

Heltechissä on tehty työtä kestävän kehityksen eteen jo kauan. Torstaina 10.5. työ palkittiin OKKA-säätiön myöntämällä kestävän kehityksen sertifikaatilla. Sertifikaatti on tunnustus siitä, että koulumme noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja haluaa kehittyä siinä yhä paremmaksi.

Kestävä kehitys eli KEKE tarkoittaa sitä, että pidämme huolta ympäristöstämme ja toisistamme. KEKE tarkoittaa suuria asioita, kuten kierrättämistä oppilaitoksessa, materiaalitehokkuutta, työ- ja opiskeluhyvinvointia, suvaitsevaisuutta sekä turvallisuudesta huolehtimista. KEKE on myös pieniä tekoja, kuten siivouspäivään osallistumista, tulostamisen vähentämistä, näyttöjen sammuttamista tai vaikka kaverista huolehtimista.

Liityin itse KEKE-tiimiin eli kestävää kehitystä koulussamme edistävään ryhmään vuonna 2007. Alussa kestävän kehityksen työ näin suuressa oppilaitoksessa tuntui valtavalta, mutta hyvä yhteishenki tiimissä kannusti jatkamaan. Itse asiassa KEKE sitoo yhteen suuren koulun eri toimijat. KEKE-tiimi tekee aktiivisesti yhteistyötä muun muassa kiinteistönhoitajien, ruokalan, oppilaskunnan, tuutoreiden ja henkilökuntakerhon kanssa. 

Olemme järjestäneet opiskelijoille ja henkilökunnalle teemapäiviä, pieniä tempauksia sekä kehittäneet pienten vikojen ja korjaustarpeiden ilmoittamiseen Talkkari-järjestelmän. Nälkä kasvoi syödessä: kun työn tulokset alkoivat näkyä koulumme arjessa, innostuimme vain lisää. KEKE-toiminnassa pystyn vaikuttamaan omiin työoloihini ja samalla myös opiskelijoidemme opiskeluoloihin.

Kestävän kehityksen työ koulussamme jatkuu. Tämän vuoden sertifioinnissa oli mukana puolet Heltechin tutkinnoista ja seuraavana tavoitteena on saada kaikki tutkinnot mukaan. Tarkoituksena on myös tehdä näkyväksi KEKE-toimintaa ja lisätä opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksia. 

Lisää tietoa kestävästä kehityksestä ja sertifioinnista löydät osoitteesta www.koulujaymparisto.fi.

Merituuli, maanmittausalan opettaja ja KEKE-tiimin jäsen

Kiinteistöpalvelualalla riittää töitä

Opiskelen kiinteistöpalvelualaa Heltechin Vallilan toimipisteessä. Takanani on kaksi työharjoittelujaksoa.

Työharjoittelu alkaa yleensä seitsemältä aamulla, jolloin usein huolehditaan piha-alueiden kunnosta eri puolilla alueen kohteita. Aamuisin on helppo tarkistaa onko palaneita lamppuja joita täytyy vaihtaa, täytyykö hiekoittaa, ovatko alueet siistit ja niin edelleen. Välillä on tarkistettava että lämmönjakohuoneessa on kaikki hyvin eikä esimerkiksi vuotoja eli vesivahinkoja esiinny. Kerran tai pari kertaa kuukaudessa, vähän taloyhtiöstä ja isännöitsijästä riippuen, seurataan veden, sähkön ja yleensäkin energiankulutusta. 

Ihmisten asunnoissa korjataan kaikenlaisia vikoja ovista, kaapeista sekä seinistä hanoihin ja patteritermostaatteihin. Kaikenlaiset viemärinavauksetkin ovat arkipäivää. Meidän on osattava myös tiedostaa koska täytyy tilata perehtyneempää ammattiapua paikalle.  Ammatti vaatii kyllä jossain määrin sosiaalisia taitoja, sillä on keskusteltava paljon mm. eri tyyppisten asukkaiden, isännöitsijöiden ja eri ammattiryhmien edustajien kanssa.

Ulkotyöt vaihtelevat vuodenajoista riippuen. Syksyllä on paljon lehtien poistoa, talvella hiekoitusta ja vesikaivojen avaamista. Kaikki on kuitenkin mukavaa. Päivä kuluu nopeasti kun on liikkeessä. 

Mukavaa on ollut myös se että välillä saa työskennellä porukassa mutta usein saa työskennellä itsekseen omaan tahtiinsa, kunhan vain saa työt tehtyä. Vaikka yksintyöskentelyä onkin paljon, työkavereilta saa apua ja neuvoa tarvittaessa.

Kiinteistönhoitajan työ on hyvin monipuolista ja mielenkiintoista. Hommaa on paljon ja haasteita on sopivasti. Näin se on ollut opiskellessakin, puuduttavaa teoriatahkoamista ei ole ollut liikaa. Parasta on kun valmistuu ammattilaiseksi ammattiin joka on oikeasti tärkeä, osaamista tarvitaan lisää ja töitä riittää!

Daniel, kiinteistöpalvelualan opiskelija (2. vuosi)

Yhteishaku on sijoitus tulevaisuuteen

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaku lähestyy.

Mikä minusta tulee isona? Ammatinvalinta on iso kysymys. Nyt on aika unelmoida ja haaveilla mutta myös rakentaa suunnitelma, jonka varassa voi oikeasti edetä elämässä eteenpäin. 

Yksi elämäntaidon ideaali on tehdä haaveista totta suurilla ja pienillä valinnoilla.  Tavoittele unelmaasi, rakenna osatavoitteita, tee tietoisia valintoja päivittäin ja etene suunnitelmallisesti unelmiasi kohti. 

Ihannemalli voi omalla kohdalla juuri nyt tuntua kaukaiselta ja valinta liiankin suurelta. Elämme mahdollisuuksien maailmassa. Päämäärään on useimmiten monta reittiä. Ei ole vain yhtä oikeaa – ei yhtä oikeaa koulua, ammattia tai työtä. Jokaiselle on monia sopivia ja hyviä vaihtoehtoja. 

On taito tarttua tarjolla oleviin tilaisuuksiin

Kenties haluat rakentaa vahvalle käytännölliselle osaamiselle. Ehkä sitä kautta pääset suoraan päämääräsi – nopeasti työelämään ja itsenäiseen elämään. Toiselle ammatillinen koulutus voi olla reitin ensimmäinen vaihe. Ehkä jatkat opintojasi ammatillisen tutkinnon jälkeen – heti suoraan tai vuosia myöhemmin. Omaa polkua voi myös jaksottaa erilaisiin vaiheisiin.

Nyt ollaan tekemässä päätöstä ainakin seuraavan kahden tai kolmen vuoden sisällöstä. Ammatillisen tutkinnon avulla työelämän syrjään on helpompi päästä kuin kokonaan ilman koulutusta. Koulussa opitaan myös oppimisen taitoja. Niitä taitoja, joiden avulla työelämässä opitaan uusia taitoja. Ammatti on yksi perusta hyvän elämän rakentamiselle. Yhteishaku on siis sijoitus tulevaisuuteen.

Hakuohjeita

Syksyllä alkavaan koulutukseen haetaan 27.2.–16.3.2012. Helpointa hakeminen on valtakunnallisen yhteishakuportaalin www.haenyt.fi kautta.

Ennen varsinaista hakuaikaa, voi hakemista harjoitella demoversion avulla. Peruskoulun tai lukion tänä keväänä päättävien arvosanat välitetään suoraan koulusta, mutta välivuotta viettäneen on kaivettava todistuksensa esiin, jotta voi hakuvaiheessa siirtää arvosanansa lomakkeeseen. 

Sähköisen hakulomakkeen huolellinen täyttäminen ja lähettäminen, omien tietojen oikeellisuus ovat tärkeitä asioita. Siltä varalta, että saisit opiskelupaikan varasijalta, huolehdi siitä, että hakemuksessa on ajantasainen puhelinnumero. Hakeminen on monelle kuitenkin valitsemista helpompaa.

Hanna, opinto-ohjaaja

Av-viestintä valmistautuu Arabian Winteriin

Heltech Av:n avoimet ovet lähestyvät ja tapahtuman valmistelu on jo täydessä vauhdissa.

15.2.2012 järjestettävä tapahtuma kulkee nimellä Arabian Winter, ja ideana on päästää kaikki halukkaat tutustumaan oppilaitokseen ja  audiovisuaalisen viestinnän maailmaan päiväksi.

Heltechissä on mahdollisuus opiskella liikkuvaa kuvaa, ääntä, valokuvaa, uusmediaa ja digimediaa. Nämä kaikki linjat ovat esillä Arabian Winterissä.

Uusmedian oppilaat ovat tekemässä projection mapping -projisointeja ja animaatiodemoja tapahtumaan. Myös Nyan Cat tullaan näkemään animoituna.

Valokuvan opiskelijat rakentavat näyttelyn sekä valokuvausstudion, jossa on mahdollista otattaa studiolaatuisia kuvia itsestään.

Äänen opiskelijat avaavat myös ovet äänistudioon, jossa on mahdollista kokeilla elokuvaäänen nauhoittamista.

Lisäksi ympäri koulua rakennetaan joitakin yllätys-installaatioita ja muita audiovisuaalisia pisteitä, jotka säilyvät salaisuutena tapahtumapäivään saakka. Mukana on myös jokavuotinen vetonaula: popcorn-kone.

Av-viestinnän osasto toivottaa kaikki tervetulleeksi tutustumaan opiskelijoiden tuotoksiin 15. helmikuuta osoitteessa Muotoilijankatu 3.

Luvassa on varmasti ainutkertaisia audiovisuaalisia elämyksiä ja hyvää mieltä. Kannattaa tulla paikalle Arabian Winteriin, jos haluaa käsityksen mitä oppilaitoksessa todella tehdään ja mitä audiovisuaalinen viestintä on!

Tapahtuman nettisivut >> 

Iris, av-viestinnän perustutkinto (2. vuosi)